Alpo Sällinen 1955 - 2020

01.02.2021

Sumiaisten Kunnon jäsen, pitkän linjan kestävyysurheilija Alpo Sällinen menehtyi sairauden uuvuttamana 23. joulukuuta 2020. Hän oli 65-vuotias, syntynyt Konginkankaan Kalaniemessä 22.10.1955.

 

Alpo työskenteli rakennus-ja sahausyrittäjänä. Hänet tunnettiin kovana työmiehenä, joka teki pitkää päivää ja tuli avuksi aina, kun tarvittiin. Tästä huolimatta hän ehti myös urheilumenoihin. Hän kuului lisäksi seuran aktiivisimpiin talkoolaisiin.

 

Urheilutoiminnassa Alpo oli aktiivisesti mukana nuoresta asti. Suunnistuksessa han oli yksi Sumiaisten Kunnon Jukola-joukkueen vakiojäsenistä. Suunnistusharrastus alkoi Konginkankaan Urheilijoissa ja jatkui Sumiaisten Kunnossa sekä myöhemmin perustetussa Rasti E4:ssä. Tiistairasteilla Alpo kävi aktiivisesti viime kesään saakka. Hän ei jättänyt rasteja väliin, vaikka työpäivät venyivät pitkiksi.

 

Pitkänmatkanhiihdot innostivat Alpoa etenkin nuorempana. Fnlandia-hiihtoon hän osallistui useita kertoja, ja paras saavutus oli 42. sija vuonna 1980. Alpo asui tuolloin Ruotsissa ja oli paras ruotsalaista seuraa edustanut hiihtäjä. Maakuntaviestissä Alpo oli Konginkankaan joukkueen vakiojäsen ja hiihti myöhemmin myös Äänekosken joukkueessa.

 

1980-luvulla Alpo alkoi puuhata seutukunnalle ampumahiihtotoimintaa ja perusti Konginkankaan Urheilijoihin ampumahiihtojaoston. Hän oli hyvin seurahenkinen mies ja näki, että on tärkeää tarjota harrastusmahdollisuuksia. 

Alpo edusti myöhemmin myös Kuikan Kisailijoita sekä viimeksi Sumiaisten Kuntoa. Hän saavutti useita veteraaniaen SM-mitaleita ampumahiihdossa, ampumajuoksussa, ampumasuunnistuksessa ja rulla-ampumahiihdossa. Vuoden 2020 veteraanien SM-ampumahiihdot jäivät hänen viimeisiksi SM-kisoikseen.

Myös Reserviläisurheiluliiton toiminnassa Alpo oli mukana. Hän osallistui ampumahiihto, -juoksu ja -suunnistuskisoihin sekä pistooliampumahiihtoon ja -juoksuun.

 

Seurakavereiden kanssa Alpo harrasti myös metsästystä. Seurakavereiden kanssa tehdyt yhteiset metsästysreissut otettiin nekin harjoituksen kannalta. Lapin hiihtoreissut olivat ahkeralle työmiehelle tavallaan lepoa. vaikka kovia harjoituksia tehtiin kahdesti päivässä.

 

Alpo ei koskaan kieltäytynyt paikasta viestijoukkueessa, eikä hän kammoksunut pitkiäkään matkoja. Hän nautti aidosti liikunnan ilosta. Urheilu oli hänelle henkireikä. Epäonnistumisia hän ei jäänyt koskaan murehtimaan. Jos ammunnassa tuli sakkoja, jäi parannettavaa seuraavaan kertaan.

 

Luonteeltaan Alpo oli vaatimaton. Hän ei tuonut itseään esille, vaikka menestystäkin tuli. Hän oli aina hyväntuulinen, eikä halunnut olla kenellekkään häiriöksi. Joka asiaan löytyi ratkaisu, ja joka asiasta löytyi positiivinen näkökulma.

 

Alpoa jäi kaipaamaan perheen lisäksi iso joukko seurakavereita sekä ystäviä ja tuttavia ympäri Suomea

 

Sumiaisten Kunnon kestävyysurheilujaosto

Takaisin »